Aivan ihanan rauhallinen yö takana; hyvät unet maalaisidyllissä, ei meteliä, kohtalainen tyyny.. ou yeah. Ja edessä reissun kohokohta eli F1 osakilpailu Spa-Francorshamps-radalla. Matkaa ei ollut kun joku 40 kilsaa mutta meille tuli vähän koukkausta kun ajoimme ensin Spa:n keskustaan. Jarkko vähän ihmettelikin että miten motarilla ei ollut mitään ajo-oppaita mutta se johtui siitä että nousimme ylös paria liittymää liian aikaisin. Tie Spa:han oli pieni ja mutkainen ja ihmettelimme että miten sieltä ajaa poispäin autoja aika kovalla vauhdilla. Olivat varmaan ajaneet myös väärin ja kiire oli kisapaikalle. Heti Spa-koukkauksen jälkeen alkoikin aikamoinen ruuhka motarilla. Kolme kaistaa aivan täynnä autoja ja vauhtia ehkä 20-30km/h. Onneksi suurin osa autoista kurvasi "kulta-alueelle" eli lähimpänä lähtösuoraa oleville katsomoille ja loppumatka sujui rattoisasti. Parkkialue oli sellainen iso nurmikenttä joka vietti vähän alaspäin. Mietin siinä tullessa että miten sieltä mahtaa päästä pois jos alkaa satamaan vettä.. mutta se olisi sitten sen ajan murhe. Parkkipaikalta oli reilun kilsan kävely ylämäkeen kisapaikalle, ei tuntunut juurikaan missään.

Aitojen ulkopuolella oli leirintäalueet, joissa oli jos minkälaista autoa, telttaa, vaunuja ja muita majoitusratkaisuja. Leirintäalueen vieressä oli rivissä kojuja, joissa myytiin kaikkea formula sälää ja ruokaa ja juomaa mutta mukaan tarttui ainoastaan istuinaluset.

Kisa-alueella:

Lippumme oikeuttivat pääsyyn pronssialueelle eli tarkoitus oli päästä takasuoran loppuun rinteelle jossa oli iso screeni vastapäätä. You wish, paikka oli puolen päivän aikaan jo aika täynnä. Tässä vaiheessa huomasin että oma varustus oli aika amatöörimaisella tasolla. Olisi pitänyt olla retkituolia, vaelluskenkää, lippistä, iso sateenvarjo, tuulitakkia jne. Työkaveri sanoi että Spa:ssa sataa aina, joko vähän tai paljon. Tuntuu että nämä "ammattilaiset" olivat käyneet siellä aikaisemminkin ja olivat valmistautuneet pahempaankin myräkkään. Rinne oli osittain nurmikkoa ja mutaa ja aikasen kostea, joten oli hyvä että ostimme istuinaluset. Pito omissa pikkukengissä ei ollut paras mahdollinen joten oli aika hankalaa liikkua rinteessä. Mm vessaan menoa piti suunnitella ja kerätä voimia ennen varsinaista suoritusta. Miehillä tätä ongelmaa ei ollut koska he kävivät radan vieressä olevan aidan edessä "asioilla". On se niin väärin. Istuimme loppujen lopuksi aika lähellä rataa mutta screenistä ei näkynyt juuri mitään.  

 

Ennen varsinaista kisaa kaikki kuskit tekivät kunniakierroksen vanhoilla avo-autoilla. Oli T-Fordia, Porchea, Lambourghinia, Alfa Romeota jne. Jarkko huomasi Heikin eli tuttavallisemmin Suomussalmen kuhan (?) ja huusi "Hyvä Heikki" ja heitti peukkua ylös. Kyllähän sieltä pää kääntyi ja tuli peukkua takaisin.. Kyllähän kaikki olivat varoittaneet että aito F1 ääni on aivan älytön mutta todellisuudessa tässä päästiin jo ihan eri sfääriin. Yritin kuunnella lämmittelykierrosta ilman korvatulppia mutta vaan voinut, korviin alkoi heti sattumaan. Mutta kaikille ei ollut korvatulppia. Meidän vieressämme oli isä poikansa kanssa. Poika yritti jossain vaiheessa blokata ääntä laittamalla hupun päähän mutta veikkaan ettei se juurikaan auttanut. Onneksi heidän vieruskaverillaan oli ylimääräisiä korvatulppia niin tuli sitten säästettyä parin ihmisen kuulot. Aivan selkeästi ekakertalaisia. Sitten alkoi kisa, aivan eläimellistä menoa ja törkeän huonoja valokuvia. Jos hyvä säkä kävi niin kuvassa saatoi näkyä jopa joku auto..  Aika monta kuvaa tuli tyhjästä radasta. 

 

Koko lysti kesti sen about puolitoista tuntia. Taivaalla oli välillä kohtalaisen tummia pilviä mutta onneksi sadetta ei tullut. Täytyy myöntää että kisaa olisi ollut kivempi seurata jos olisi tiennyt kuka ajaa minkäkin näköistä autoa. Välillä olin niin pihalla etten tiennyt kuka ajaa ensimmäisenä ja mitäkin kierrosta. Huono valmistautuminen, taas. Sieltä olisi nähtävästi saanut vuokrata sellaisia minitelkkareita, josta näkyi sama kuva kun screeniltä. Viereinen ukko ei nostanut päätään telkkarista kertaakaan koko kisan aikana. Olisi voinut hyvin jäädä vaikka kotiin katsomaan. Kisan loputtua paljon porukkaa hyökkäsi radalle ja lähti kävelemään kohti lähtösuoraa. Rinteessä oli tämän jälkeen nurmikon lisäksi myös sekalainen kokoelma tölkkejä ja roskia.. Me lähdimme toiseen suuntaan myös aika monen muun ihmisen kanssa.

Paluumatka oli aika mielenkiintoinen. Bensaa ei ollut kovinkaan paljoa tankissa kun saavuimme kisoihin mutta ajattelimme että kyllä se nyt riittää ekalle bensikselle. Navin mukaan ei voinut ajaa koska kaikki tiet oli muutettu yksisuuntaisiksi. Kulutus oli n. 15 l/100 km kun ajoimme letkassa. Kerran olimme varmaan sadan metrin päässä bensa-asemasta mutta emme päässeet kääntymään. Yritin kysyä neuvoa, ranskaksi, liikennettä ohjaavalta poliisilta mutta oli suomeksi sanottuna niin vittumainen tapaus ettei apua tullut. Tosin tuo oma ranskankieli taitaa olla niin ruosteessa joten saatoinhan heittää hänelle jotain sopimattomia kommentteja..? Who knows.. Mitäköhän hän olisi sitten sanonut jos meidän bilikasta olisi oikeasti bensa loppunut kesken ja olisimme ruuhauttaneet koko kadun. No näin ei tapahtunut ja pääsimme bensa-asemalle tankkaamaan. No nyt oli bensaa mutta navia ei edelleenkään voinut käyttää; navi käski meidän koko ajan kääntyä takaisin. Jossain vaiheessa tie haarautui ja tienviittaan oli merkitty sama moottoritie mitä pitkin me tulimme mutta myös että se tie vie Saksaan ja toinen haara Hollantiin. Seurasimme Hollanti-kylttiä, mikä oli mielestäni loogista koska hotellimme oli juuri siellä. Lopputulos oli se että se 35 kilsaa oli muuttunut varmaan 80 kilometriksi ja meillä kesti kotimatka ainakin pari tuntia. Kiersimme varmaan kaikki Belgian pikkukylät ja kiertoliittymät. Tiet olivat pieniä ja mutkaisia, joka paikassa oli 70 km/h nopeusrajoitus, jopa kylien läpi kun ajettiin. Tiedoksi: minä en ajanut niin lujaa. Korkeuserot olivat myös isoja. Paljoakaan ei voinut ratissa ollessaan nauttia kauniista maisemista. Myöskin rouva Tom Tomin ääni alkoi pikku hiljaa rasittamaan. Sokerina pohjalla oli vielä lyhyt soratiepätkä ennen kuin pääsimme Noorbeekkiin. Kyllä olin poikki kun vihdoin ajoimme hotellin parkkikselle. Kylmä olut suoranaisesti huusi nimeäni kun astuimme hotellin aulaan.

Ravintola Tinus tarjosi meille taas maittavan illallisen ja otettiin jopa jälkkärit viimeisen illan kunniaksi.  Nyt meillä oli tarjoilijana nuori pojankloppi mutta hän oli aivan loistava. Hän puhui hyvin englantia ja käänsi meille eri ruokalajeja ettei tarvinnut ihan hasardilla valita vaan jotain. Hyvää palvelua ja pilke silmäkulmassa. Hän osasi muutaman sanan Suomea; kauheeta oli kuulemma kaunein sana minkä osasi, muita sanoja hän ei kehdannut toistaa..