Jo toisen peräkkäisen hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme mutustelmaan tietä kohti Frankfurt-Hahnin lentokenttää. Alkumatka meni sutjakasti motaria pitkin mutta sitten navi ohjasi pienemmille teille ja vauhti hidastui. Reitti kulki jonkun viinialueen läpi joten maisemat olivat hyvin kauniit, rypäleitä siellä, rypäleitä täällä.

Olimme kentällä hyvissä ajoin ja joten nautimme vielä toistaiseksi viimeiset saksalaiset oluet kentän tersulla. Kone ei ollut ihan täynnä joten istuimme eri riveillä ja tavaroille ja jaloille oli enemmän tilaa. Tosin minun pätkät koivet nyt ei paljoakaan tilaa vaadi. Lento lähti jopa vähän etuajassa mikä oli positiivinen yllätys. Sama show kuin menomatkalla: savuttomien tupakoiden myynti, ruoka- ja juomamyynti, kosmetiikkamyynti ja arpajaiset. En tiedä vaikuttiko tuuli mutta matkanteko oli ajoittain aika kuoppaista. Ei nyt varsinaisesti pelottanut mutta siihen suuntaan oltiin kyllä menossa. Tampereelle laskeuduttiin kuuden pintaan josta pikapyrähdys motaria pitkin kotiin.

Vähän oli jäänyt päälle tuo saksalainen tyyli ajaa... nopeusrajoitukset tuntuivat liian alhaisilta.